REIMARILLA ON PIIITKÄ HISTORIA!
Avasimme Reimarin vuosien tauon jälkeen keväällä 2019. Olemme nyt tämän kauden aikana kuulleet monenlaista, usein haikeudellakin kerrottua tarinaa Reimarin aikojen alusta asti.
Tänne voit kirjoittaa kaikkien luettavaksi muistoja hyviltä vanhoilta Reimarin ajoilta, Reimarin historiaa tai mitä tahansa sattumuksia Pulkkilanharjulta aikojen kuluessa.
Kirjoittakaa rohkeasti vain. Viestit julkaistaan nimimerkillä. Nimimerkkinä voitte tietysti käyttää myös omaa nimeänne.
Viestit tarkastetaan ennen julkaisua, asiattomuudet pidetään sivuilta poissa.
3 merkintää.
Lapsuuden kesät 80-luvulla ovat täynnä ihania muistoja, ja yksi niistä on jokakesäinen retki veneellä Päijänteen poikki Reimariin syömään. Muistan edelleen veneen alla pärskivän järven, kuumalta kesäpäivältä tuoksuvan Reimarin laiturin, jokaiseen nurkkaan ja terassin ylle pulppuavan ruokailijoiden puheen ja taivaalliselta maistuvan Wieninleikkeen. Ihanaa, että paikka on jälleen auki!
70:luvun alussa meillä oli tapana telttailla Pukkilanharjulla juhannuksena. Aatto vietettiin ravintolassa tanssien ja syöden. Muistaakseni ravintolan nimi oli silloin Moottorimaja.
Juhannuksena 1973 laitettiin kihlasormukset sormiin rannassa, ja ovat sormissa edelleen. Monta kertaa ollaan ajettu ohitse ja paikka on ollut suljettuna. Nyt kun tietää että toimii, niin lähiaikoina poiketaan, nostalgiaa!
Hienoja muistoja! Paras sellainen oli, kun vietimme aika isolla porukalla Juhannusta -77 mökillä Vähä-Äiniöllä. Kävelimme Juhannuspäivänä Reimariin, meitä oli varmaan 10 henkilöä, ja ovella oli paikallinen portsari, jonka olimme nimenneet "Kirvesmieheksi". Hän oli aika jäyhä patukka, joka ei selvästikään ollut ilahtunut seurueemme saapumisesta. Noh...Astelimme portaille, jotka siihen aikaan olivat tielle päin, ja portimo katseli porukkaa , joka ei ollut kaikkein edustavimmassa kunnossa. Koputtelimme oveen joka oli suljettu, vaikka aukiolo oli päällä... Ystävämme Kirvesmies tuli ovelle ja kysyi.."Mitä asiaa?"...Sanoin, että haluttaisiin tulla syömään ja juomaan. Hän sulki oven, meni jonnekin näkymättömiin ja palatessaan totesi meille.."Hetkinen, katson onko tilaa"! Ravintolassa ei ollut ristinsielua! Kuitenkin pääsimme vihdoi sisään...nautimme hyvät oluet...ja ehkä jotain vielä väkevämpääkin! Hieno mies oli tämä Patukka! Terveiset Teille rohkeat yrittäjä...vielä ei ole aika luovutta...tulemme pinemmällä porukalla joku viikonloppu vanhoja verestämmään!